Ensimmäisen luennon herättämiä ajatuksia

Tämä on ensimmäinen blogini, jonka tarkoituksena on toimia oppimispäiväkirjana yliopistoni verkkokirjoittamisen kurssille. Tarkoituksenani on mm. pohtia omia tavoitteitani ja oppimista kurssin aikana sekä käsitellä luennoilla mieleen nousseita asioita verkkokirjoittamisesta. Aluksi blogin pitäminen tuli järkytyksenä, koska omien tekstieni julkaiseminen kaikille netissä tuntui suoraan sanottuna pelottavalta. Toisaalta ajatus on mahtava, sillä tällä tavoin oppilaat pääsevät konkreettiset tutustumaan yhteen verkkokirjoittamisen tyylilajeista. Lisäksi olen salaa mielessäni halunnut pitää blogia, mutta juuri arkuuteni vuoksi se on jäänyt vain ajatukseksi. Nyt minulla on hyvä syy tutustua bloggaamiseen, ja toivottavasti jatkan blogin kirjoittamista myös kurssin jälkeen.

Luennolla keskustelimme mm. siitä luemmeko ja kirjoitammeko mieluiten sähköistä vai paperilla olevaa tekstiä. Itse pidän pitkien tekstien lukemisesta paperilta: näytön kirkas valo rasittaa silmiäni pitkiä tekstiä lukiessani ja oppikirjoja lukiessani haluan tehdä merkintöjä itse tekstiin. Verkossa/sähköisenä luen ainoastaan lyhyitä tekstejä kuten sähköpostit, tekstiviestit, tekstitykset, facebook, nettiartikkelit ja –uutiset yms. Tämä ilmeisesti piti paikkansa myös monen muunkin kohdalla luetteloidessamme yhden päivän aikana lukemaamme materiaalia: verkko puolelle meni selvästi lyhyitä ja paperille pitempiä tekstejä. Pitkien tekstien määrä verkossa/sähköisenä kuitenkin kasvaa, sillä e-kirjojen ja e-julkaisujen määrä on nousussa. Joissakin kirjastoissa voi ilmeisesti lainata iPad:in, jossa luettavana sähköisiä kirjoja?

Kirjoittamisen kohdalla huomasin hämmästyksekseni, että nykyään suurin osa kirjoittamisesta tapahtuu itseasiassa juuri sähköisesti. Nykyään en juurikaan kirjoita paperille lukuunottamatta tenttivastauksia ja muistiinpanoja. Muistiinpanojenkin kohdalla on nykyään usein tarjolla myös sähköinen power point –esitys. Ajatellessani asiaa tarkemmin mieleeni muistui myös uutinen siitä, että ylioppilaskirjoituksetkin muuttuisivat elektroniseen muotoon. Tämä tuntuu minusta ennen kuulumattomalta, koska omissa yo-kirjoituksissa paperille kirjoittaminen oli itsestään selvä asia.

Erityisesti minut sai pohtimaan luennolla käsitelty asia itse verkkokirjoittamisesta, minkälaista tekstiä kirjoitetaan verkkoon ja minkälainen verkkokirjoittaja minä itse olen. Verkkoteksteissä on tärkeää, että asia tuodaan lyhyesti, ytimekkäästi, mielenkiintoisesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti esille ottaen huomioon tekstin lukijat. Tekstiä kirjoittaessani huomioin kenelle kirjoitan, mutta suurin ongelma minulle on luultavasti tekstin ytimekkyys. Yliopistovuosina olen pyrkinyt panostamaan erityisesti esseiden johdonmukaisuuteen (mm. hyvä aloitus ja lopetus), ja olenkin tässä edennyt huomattavasti. Luennolla kuitenkin aloin epäröidä kykyjäni verkkokirjoittamisen suhteen. Asetankin itselleni tavoitteeksi, että kurssin jälkeen osaan kirjoittaa verkkokirjoittamiselle tyypillisesti entistä tiiviimpiä ja yksinkertaisempia tekstejä sekä ottamaan entistä enemmän huomioon lukijat, sen mitä haluan heille välittää ja millä lailla sen välitän.