Viimeinen luento ja yhteenvetoa kurssista

Viimeisellä luennolla keskustelimme oppimispäiväkirja –blogin herättämistä ajatuksista. Oli mukava huomata, että myös muillekin omalla nimellä kirjoittaminen oli tuntunut arveluttavalta ja jopa pelottavalta. Vastuu omista kirjoituksista ja epävarmuus siitä, että tekstit pystytään liittämään juuri minuun, todellakin tuntuivat hieman pelottavalta ajatukselta. Mutta kokemus se oli tämäkin.

Luennon lopuksi tehtiin myös vielä viimeinen harjoitus. Meille annettiin lyhyt tekstin pätkä, josta tuli tehdä ainoastaan viidellä lauseella lyhyt informatiivinen ja uutisoiva teksti. Se ei saanut olla referaatti. Omalla kohdalla tämä harjoitus ei mennyt ihan putkeen. Joidenkin oppilaiden lukiessa ääneen omia luomuksiaan, huomasin, että omastani oli sittenkin tullut referaatti. En yhtään tajunnut, että lähde oli vapaasti muokattavana. Olisin voinut ottaa tärkeimmät tiedot, ja muokata ne vapaasti omiksi lauseikseni ja kuvailla tekstin ilmiötä omin sanoin. Opettajamme huomauttikin hyvin osuvasti lopuksi, ettei sitä huomaakaan kuinka paljon suunnittelua jo pelkän viiden lauseen kirjoittaminen lopulta vaatii. Tämä on täysin totta, erityisesti kaikkien luettavaksi julkaistujen tekstien kohdalla. Noh, löysinpähän vielä jotain uutta opittavaa viimeisellä luennollakin.

---------------------------------------------

Yhteenvetona koko verkkokirjoittamisen kurssista sanoisin, että lyhyessä noin yhden kuukauden ajassa opin loppujen lopuksi paljon. Tärkeimpiä näistä olivat PBL (problem based learning), kirjoittamisen suunnittelu ja blogin kirjoittaminen.

Kurssin jälkeen pyrin suunnittelemaan entistä enemmän kirjoituksiani, ja erityisesti ottamaan huomioon sen kenelle kirjoitan. PBL oli todella hyvä kokemus, sillä systeemi vaikuttaa käytännölliseltä ryhmätöiden suhteen. Olisin ehkä kaivannut vielä toista PBL harjoitusta, sillä ensimmäisellä kerralla meni jonkin verran aikaa wiki -ympäristöön tutustustumisessa. Lisäksi ryhmätyön käynnistyminen vei hieman aikaa. Nyt kuitenkin tiedän systeemin olemassaolosta ja osaan sitä tarvittaessa käyttää. Tulevaisuuden ryhmätöissä luultavasti myös ehdotan PBL:n käyttämistä.

Oppimispäiväkirjan kirjoittaminen blogissa oli todella mukava käytännön harjoitus. Tämän ”pakon” välityksellä pääsimme tutustumaan blogin kirjoittamiseen ja kokeilemaan sitä käytännössä. Omalla kohdallani tämä antoi myös tarvittavan sysäyksen ja rohkaisun omalla nimellä kirjoittamiseen. Olen aina halunnut kirjoittaa blogia, ja tämän jälkeen olen aikeissa tämän toteuttaakin. Lisätehtävässä olen suunnittelemassa blogia, joka minulla on tarkoitus myös perustaa piakkoin.

Lyhyesti koostaen: pidin kurssista ja sen kuukauteen tiivistetystä paketista, omalla kohdallani opin paljon asioita, joita tulen käyttämään ja ottamaan huomioon myös tulevaisuudessa.

PBL -ryhmätyöstä

PBL-ryhmätyö oli hyvin mielenkiintoinen kokemus. Alkuistunnon jälkeen työtä tehtiin netin kautta yliopiston wiki ympäristössä. Jokaisen ryhmän jäsenen tuli etsiä lähteitä ja sitten koota kaikkien keräämä tieto yhteiseksi wiki tekstiksi. Tämä ryhmätyön netti-vaihe oli aluksi melko nihkeätä, mikä saattoi johtua uudesta wiki ympäristöstä. Muuten ryhmämme tuli mielestäni hyvin toimeen: pystyimme keskustelemaan ja työskentelmään yhdessä todella hyvin. Poikkeuksena yksi ryhmän jäsen, joka ei osallistunut työhön lainkaan.

PBL-ryhmätyön loppuistunto (neljän hengen ryhmästä vain kaksi paikalla) oli todella mielenkiintoinen, sillä oli avartavaa keskustella ryhmätyöskentelystä ja saada siitä rakentavaa palautetta. Alun hiljaisuudesta huolimatta saimme aikaan ihan kohtuullista tekstiä. Vaikkakin —uskomatonta kyllä— unohdettiin tehdä tekstiin johdanto. Samoin unohdimme ottaa huomioon aiemmin luennolla esiin tuotuja seikkoja hyvästä verkkotekstistä: unohdimme muun muassa ottaa huomioon kenelle kirjoitimme. Omalla kohdalla syynä voi olla puhtaasti huolimattomuus. Lisäksi jäi harmittamaan etten laittanut ensimmäisiä muistiinpanojani aikasemmin esille wikiin. Myöhään esille laitetulle tekstille ei jäänyt täten paljoa muokkausaikaa.

Kokonaisuudessaan PBL harjoittelu oli hyvä ja tarpeellinen. Opin todella paljon verkkotyöskentelystä ja virheiden kautta myös verkkokirjoittamisesta. PBL vaikuttaa hyvin käytännölliseltä, ja toivonkin pääseväni sitä käyttämään myös tulevaisuudessa.

Tutustuminen ongelmalähtöiseen oppimiseen

Toisella luennolla käsittelimme PBL (Problem Based Learning) systeemiä eli ongelmalähtöistä oppimista. PBL perustuu seitsemään vaiheeseen, joissa pyritään ryhmätyöskentelyn avulla ratkaisemaan jokin ongelma tai virike. Vaiheissa 1-5 tutustutaan aiheseen, määritellään käsitteet ja itse ilmiö/ongelma, pidetään vapaa muotoinen aivoriihi sekä muotoillaan tavoitteet ja ilmiötä/ongelmaa kuvaava selitysmalli. Kuudes vaihe on varsinaista työskentelyä, jossa etsitään lähteitä ja tietoa. Viimeisessä vaiheessa saatu tieto analysoidaan ja arvioidaan. Eli tavallaan PBL:ssä tehdään eräänlainen tutkimus ryhmässä.

PBL systeemi tuli minulle kuitenkin aivan uutena asiana, sillä en ollut aikaisemmin kuullutkaan tästä. Se ihmetyttää, koska näin alustavasti PBL vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja käytännölliseltä systeemiltä. Ilmeisesti sitä käytetäänkin nykyään paljon työyhteisöissä. Tämän hyvänä puolena on myös se, että PBL voidaan tehdä myös internetin välityksellä, esimerkiksi erilaisissa oppimisympäristöissä kuten wiki tai optima. Tulee kuitenkin ottaa huomioon, että PBL:än toimimiseksi tarvitaan aktiivinen ryhmä, jossa jokainen tuo kortensa kekoon. Olen todella innokas harjoittelemaan PBL systeemin käyttöä, sillä olen varma, että siitä on tulevaisuudessa hyötyä.

PBL systeemiin tutustumisen jälkeen aloitimme samalla luennolla jo sen harjoittelemisen. Meidät jaettiin 4-5 hengen ryhmiin ja meille annettiin virikkeeksi Emilia Kukkalan kirjoittama artikkeli blogikirjoittamisesta. Aluksi virike tuntui hyvin hämmentävältä, mutta keskusteltaessa yhdessä ryhmän kanssa alkoi asiat selkeentyä. Otimme tavoitteeksemme pohtia hyviä ja huonoja puolia blogin kirjoittamisesta anonyymisti ja omalla nimellä. Vaihe kuusi meidän tulee suorittaa Oulun yliopiston wiki ympäristössä.

Ensimmäisen luennon herättämiä ajatuksia

Tämä on ensimmäinen blogini, jonka tarkoituksena on toimia oppimispäiväkirjana yliopistoni verkkokirjoittamisen kurssille. Tarkoituksenani on mm. pohtia omia tavoitteitani ja oppimista kurssin aikana sekä käsitellä luennoilla mieleen nousseita asioita verkkokirjoittamisesta. Aluksi blogin pitäminen tuli järkytyksenä, koska omien tekstieni julkaiseminen kaikille netissä tuntui suoraan sanottuna pelottavalta. Toisaalta ajatus on mahtava, sillä tällä tavoin oppilaat pääsevät konkreettiset tutustumaan yhteen verkkokirjoittamisen tyylilajeista. Lisäksi olen salaa mielessäni halunnut pitää blogia, mutta juuri arkuuteni vuoksi se on jäänyt vain ajatukseksi. Nyt minulla on hyvä syy tutustua bloggaamiseen, ja toivottavasti jatkan blogin kirjoittamista myös kurssin jälkeen.

Luennolla keskustelimme mm. siitä luemmeko ja kirjoitammeko mieluiten sähköistä vai paperilla olevaa tekstiä. Itse pidän pitkien tekstien lukemisesta paperilta: näytön kirkas valo rasittaa silmiäni pitkiä tekstiä lukiessani ja oppikirjoja lukiessani haluan tehdä merkintöjä itse tekstiin. Verkossa/sähköisenä luen ainoastaan lyhyitä tekstejä kuten sähköpostit, tekstiviestit, tekstitykset, facebook, nettiartikkelit ja –uutiset yms. Tämä ilmeisesti piti paikkansa myös monen muunkin kohdalla luetteloidessamme yhden päivän aikana lukemaamme materiaalia: verkko puolelle meni selvästi lyhyitä ja paperille pitempiä tekstejä. Pitkien tekstien määrä verkossa/sähköisenä kuitenkin kasvaa, sillä e-kirjojen ja e-julkaisujen määrä on nousussa. Joissakin kirjastoissa voi ilmeisesti lainata iPad:in, jossa luettavana sähköisiä kirjoja?

Kirjoittamisen kohdalla huomasin hämmästyksekseni, että nykyään suurin osa kirjoittamisesta tapahtuu itseasiassa juuri sähköisesti. Nykyään en juurikaan kirjoita paperille lukuunottamatta tenttivastauksia ja muistiinpanoja. Muistiinpanojenkin kohdalla on nykyään usein tarjolla myös sähköinen power point –esitys. Ajatellessani asiaa tarkemmin mieleeni muistui myös uutinen siitä, että ylioppilaskirjoituksetkin muuttuisivat elektroniseen muotoon. Tämä tuntuu minusta ennen kuulumattomalta, koska omissa yo-kirjoituksissa paperille kirjoittaminen oli itsestään selvä asia.

Erityisesti minut sai pohtimaan luennolla käsitelty asia itse verkkokirjoittamisesta, minkälaista tekstiä kirjoitetaan verkkoon ja minkälainen verkkokirjoittaja minä itse olen. Verkkoteksteissä on tärkeää, että asia tuodaan lyhyesti, ytimekkäästi, mielenkiintoisesti ja mahdollisimman yksinkertaisesti esille ottaen huomioon tekstin lukijat. Tekstiä kirjoittaessani huomioin kenelle kirjoitan, mutta suurin ongelma minulle on luultavasti tekstin ytimekkyys. Yliopistovuosina olen pyrkinyt panostamaan erityisesti esseiden johdonmukaisuuteen (mm. hyvä aloitus ja lopetus), ja olenkin tässä edennyt huomattavasti. Luennolla kuitenkin aloin epäröidä kykyjäni verkkokirjoittamisen suhteen. Asetankin itselleni tavoitteeksi, että kurssin jälkeen osaan kirjoittaa verkkokirjoittamiselle tyypillisesti entistä tiiviimpiä ja yksinkertaisempia tekstejä sekä ottamaan entistä enemmän huomioon lukijat, sen mitä haluan heille välittää ja millä lailla sen välitän.